Borgman lukeutuu vuoden 2013 euroelokuvan tapauksiin. Se oli ensimmäinen hollantilaisteos Cannesin festivaalin kilpasarjassa 38 vuoteen. Alex van Warmerdamin kahdeksas ohjaus valittiin myös kotimaassaan kisaamaan vuoden 2014 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuudesta.
Kutkuttavan mystinen jännitysdraama käynnistyy, kun pitkäpartainen Borgman (Jan Bijvoet) joutuu pakenemaan yllätysvieraita kotoaan ja päätyy äveriään perheen ovelle kysymään, voisiko lainata kylppäriä. Vaimo Marinalle (Hadwwych Minis) tämä olisi ok, mutta isäntä Richard (Jeroen Perceval) antaa epäilyttävälle kulkurille isän kädestä.
Marina alkaa sääliä mystistä resupekkaa ja päästää hänet salaa elämäänsä. Laupeus kääntää perheen elämän ylösalaisin ja käynnistää absurdin painajaisen.
Borgman kiertää unenomaisia, yhä arvoituksellisemmiksi muuttuvia käänteitä yhteen vaikuttavalla varmuudella ja maustaa niitä aika ajoin sysimustan huumorin pilkahduksilla. Mysteerin takana jylläävät kutkuttavaan kulttikuvastoon yhtyvät keskiluokkaiset painajaiset, jotka muuttuvat himoksi ja saavat aikaan yllätyksellistä vahinkoa niin talossa kuin puutarhassa.
Borgman on elokuva, jonka nyanssit ja monitahoisuus ovat liki mahdottomia kiteyttää. Se edustaa vuosikymmenen rohkeinta elokuvantekoa – ja kunnioittaa poikkeuksellisesti myös katsojaansa täysin rinnoin.